Poimintoja Kello 04 Moskovan aikaan -kirjasta
Seitajärven uhrien ruumita pestään.
KRP:n tutkinta: Neuvostopartisaanien iskut Suomeen 1941-1944
Poliisitutkinnan aloittaminen partisaanien teoista aiheutti kovasti uusia poliittisia ja juridisia pohdintoja ja valmisteluja sen jälkeen, kun hyökkäyksistä oli tehty tutkintapyyntö valtakunnansyyttäjävirastoon ja ulkoministeri Tarja Halonen oli vastannut kansanedustaja Päivi Räsäsen kirjalliseen kysymykseen jatkosodan aikaisten sotarikosten selvittämisestä lokakuussa 1998.
Valtakunnansyytäjävirastossa aloitettiin välittömästi juridinen selvittely, miten asiassa edetään ja onko poliisitutkinnalle edellytyksiä. Valtionsyyttäjä Christer Lundström ja valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki avustivat sekä ministeriöitä että keskusrikospoliisia lähes koko prosessin ajan.
Suomen ja Venäjän välillä on tehty sopimus yhteistyöstä rikoksen torjunnassa vuonna 1994. Sen mukaan maiden kesken annetaan virka-apua henkilöiden kuulemisessa, syylliseksi epäillyn kuulustelemisessa ja rikokseen liittyvien todistusaineistojen hankkimisessa.
"Partisaanitutkinta voi johtaa muihinkin virka-apupyyntöihin Venäjälle. Aiheuttaako se Venäjän taholta toimia, jotka voivat vahingoittaa Suomea. Mitä tutkinnalla saavutetaan, mihin sillä pyritään, onko se välttämätöntä, onko se tarkoituksenmukaista, voidaanko asianomaisten ajamaa asiaa hoitaa jotenkin muutoin, miten? Onko huomioitava muutkin sota-aikaiset tapahtumat, jotka rikkovat esimerkiksi Haagin vuoden 1900 sopimusta? Onko otettava tutkintaan vielä ajallisesti kauemmaksi menneet tapahtumat pelkästään tutkintapyynnön perusteella?"
Sisäministeriö antoi lopullisen päätäntävallan KRP:lle ratkaista tutkinnan aloittaminen. Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Kauko Aaltomaa toi jutun Rovaniemelle 20.2.2000. Vastaanottajana oli rikosylitarkastaja Pentti Yliniva. Silloin sovittiin alustavasti tutkintajärjestelyistä. Jutun tutkinnanjohtajaksi nimettiin Tapani Kursukangas.
Tutkintaan osallistuivat keskusrikospoliisin lisäksi sisäministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtakunnansyyttäjävirasto ja koko poliisijohto.
Hautajaiset Kuhmon Viiksimossa syksyllä 1942. Kylään hyökkäsi "Eteenpäin" -niminen partisaaniosasto.
Oikeusapupyyntö
Poliisin Moskovassa toimiva yhdysmies Kari Rantanen luovutti oikeus-apupyynnön pääprokuraattorin edustajalle marraskuun alussa 2001. Huolellisesti mietitty pyyntöteksti oli kirjoitettu suomeksi ja venäjäksi.
Mutta Suomi koki nöyryyttävän torjunnan. Sen jälkeen poliisiylijohtaja toimi poikkeuksellisesti, ohitti poliisitutkinnan virkaohjeet ja otti henkilökohtaisen vastuun asian etenemisestä. Kuitenkin oikeusavun saaminen jäi odottamaan parempia aikoja. Siksi tutkinta-asiakirjat ovat yhä salaisia ja Veikko Erkkilä on saanut tutkia niitä vain poikkeusluvalla tätä kirjaa varten.
Partisaani taistelussa. Kuvauspaikka Karjalan rintama. (Kuva: Karjalan tasavallan kansallisarkisto)
Otsikoita
Kukaan kadonnut ei voinut palata takaisin
Uusi poliittinen aika tuli
KRP: Mitkä olivat hyökkääjien käskyvaltasuhteet?
Partisaanikomentaja: "Emme valikoineet ihmisiä"
"Tunsimme vihaa"
"Näin itse Lokan varuskunnan"
"Näen aina saman unen"
Elämän arvokkuus vaikeuksia voimakkaampi
"Pelastuin kun halusin nähdä vastasyntyneen lapsen"
KRP: Yhdeksänvuotias tyttö mukaan Neuvostoliittoon
"Jokainen suomalainen oli fasisti"
"Herään yhä hiestä märkänä"
"Nyt ne tulivat"
"Sanottiin, että Neuvostoliitto ei ole syyllinen"
Valmistelu oikeusapupyynnön jättämiseksi
"Oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa"
Elokuva odottaa tekijää
KRP: Asiakirjojen valheellisuus aina hämmästyttää
"Oli hyväksyttävää rangaista siviilipettureita"
Partisaaniosastossa oli sekä kaaosta että kovaa kuria
Kolme partisaania auttoi taistelussa suomalaisia
Kuka antoi käskyt?
"Roskaa" partisaaniosastoihin tuli muualtakin kuin vankiloista
Partisaanien "suurhyökkäys" kesällä 1944
Hallinnot vaihtuvat, kansa pysyy
Ketä palveli tiedon ja epätoden harmaa vyöhyke?
Neuvostoliitto ei ollut kokeilua
Väärät tiedot, huhut
Vapauttava tieto: Isä ja veli tapettiin Stalinin leirillä