Pentti Linkola (1932–2020) oli yksi suomalaisen kulttuurihistorian ristiriitaisimmista, kiistellyimmistä ja omalaatuisimmista hahmoista. Hänet muistetaan usein provokaatioista, synkistä tulevaisuudenvisioista ja tinkimättömästä luonnonsuojelusta, mutta harvemmin kirjailijana ja esseistinä, jonka tekstit käsittelivät luonnon, teknologian, modernisaation, pyhyyden ja ihmisen sisäisen köyhtymisen kysymyksiä poikkeuksellisella voimalla. Tässä jaksossa keskustelemme Linkolasta laajemmin.

Käsittelemme hänen suhdettaan suomalaisiin metsiin, erämaihin, metsäteollisuuteen, moderniin yhtenäiskulttuuriin, syväekologiaan ja ajatukseen luonnosta pyhänä todellisuutena, jota ihminen ei koskaan täysin omista. Pohdimme myös, miksi Linkolan tekstit tuntuvat nykyään paikoin enemmän diagnooseilta kuin mielipiteiltä ja miksi Linkolan töitä tunnetaan huonommin kuin hänen provokatiivisia heittojaan. Keskustelemme lisäksi Linkolan kirjallisesta tyylistä, hänen “aggression taiteestaan”, suhteestaan kansallismytologiaan, biofiliaan, metsän teologiaan sekä ajatuksesta erämaasta tuntemattoman, viimeisenä alueena. Miksi Pentti Linkola edelleen “vaivaa” Suomea tavalla, johon harva kirjailija tai ajattelija on pystynyt.

—

🎧 Kuuntele:
Spotify
YouTube
Apple Podcastit